Motiivin kolumnisti Mona Bling arvelee, että naiset muuttaisivat maailman, jos he yhdessä lopettaisivat omasta ulkonäöstään stressaamisen.
Istuin ystäväni kanssa after workilla. Siemailimme olutta ja odotimme yhteistä ystäväämme, joka oli matkalla luoksemme.
– Nyt se laittoi viestin, ystäväni sanoi.
Hän luki viestin, huokaisi ja näytti WhatsApp-keskustelua minulle. Kännykän näytöllä luki, että en voi tulla, koska oon niin sairaan ruma.
– Sillä on nyt taas kriisi, ystäväni jatkoi.
Tiesimme, että ystävämme ei ollut aivan täysin tosissaan, mutta samalla tiesimme, että leikin varjolla lausuttu kommentti kertoo jotain oleellista yhteiskunnastamme.
Tyytymättömyys periytyy
Olen viime aikoina kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siihen, kuinka ympärilläni olevat kaikenikäiset naiset puhuvat jatkuvasti pahaa omasta ulkonäöstään. Aina joku sanoo, että hänen vatsansa on valtava, hiukset liian ohuet, nenä liian iso, lantio liian leveä, lantio liian kapea, reidet liian paksut tai tissit liian isot tai liian pienet. Olenkohan koskaan tavannut naista, joka olisi todennut, että rakastaa kaikkea kehossaan? Epäilen, että en ole.
En ole itsekään syytön oman peilikuvani mollaamiseen. Kasvoin kodissa, jossa äitini puhui alituiseen pahaa omasta ulkonäöstään. Olen oppinut ulkonäköä arvostelevan katseen osittain häneltä, osittain yhteiskunnalta.
Olenkohan koskaan tavannut naista, joka olisi todennut, että rakastaa kaikkea kehossaan?
Olen transnainen ja koen koko ajan painetta siitä, että en ole tarpeeksi naisellisen näköinen: mietin kirjaimellisesti päivittäin, kuinka leukani on liian leveä ja hiusrajani aivan liian korkea. En edes muista milloin olisin julkaissut itsestäni nettiin kuvan, jota en olisi käsitellyt ainakin kevyesti – ehkä ala-asteella, kun IRC-Galleria oli kova sana.
Lue lisää: Kolumnisti Mona Bling: Unelmoi isosti ja muuta jotain pientä elämässäsi jo tänään
Ulkonäkö ei ole naiseuden mitta
Miksi helvetissä käytämme niin paljon kallisarvoista aikaa oman ulkonäkömme ruotimiseen? Naiset käyvät töissä, usein hoitavat kotityöt ja lapset ja sen päälle vielä miettivät tällaista. Vastaus ei ole yksinkertainen, mutta tämän parempaa en ole vielä keksinyt: miesten dominoima yhteiskunta on opettanut meidät naiset vihaamaan omaa ulkonäköämme, koska se pitää miehet yhteiskunnan huipulla.
Kirjailija-vaikuttaja Florence Given kirjoittaa kirjassaan Olen upea, mutta en sinun mieliksesi (englanniksi Women Don’t Owe You Pretty) osuvasti aiheesta: Naisia kannustetaan kuluttamaan tuntikausia siihen, että he olisivat kauniita ja haluttavia miehiä varten sen sijaan, että he käyttäisivät saman energian itseensä. Tämä on tarkoituksellinen tapa varmistaa, että miehet saavat edelleen tienata eniten rahaa, pitää hauskaa ja harrastaa seksiä, miten mielivät. Naisten taas odotetaan kilpailevan heidän suosiostaan.
Seuraavan kerran, kun joku nainen sanoo kuultesi “Olen niin ruma”, muistuta häntä siitä, että hänen arvonsa ei riipu hänen ulkonäöstään. Jos kaikki maailman naiset kollektiivisesti lopettaisivat omasta ulkonäöstään murehtimisen ja miesten hyväksynnän tavoittelun, voisimme valloittaa maailman. Siinäpä vasta kaunis ajatus.
Mona Bling on vaikuttaja ja kirjailija, jonka mielestä koskaan ei voi omistaa liian monta tyllihametta.